Lukiolaisena oppimassa ohjelmistosuunnittelun työelämän taitoja

Hiukan reilu vuosi sitten sain tilaisuuden päästä Trinerialle elämäni ensimmäisiin kesätöihin 15-vuotiaana. Tämä oli minulle suuri saavutus, sillä työpaikka mieluisalta alalta kokemattomana yläkoululaisena on kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys. Myös itse kokemus osoittautui antoisaksi niin pestaajalle kuin itse työn suorittajallekin. Niinpä syksyllä aloitin uuden, osa-aikaisen työsuhteen Trinerialla. Olen nyt ollut reilun vuoden tyytyväisesti yrityksen leivissä ja tässä blogissa kerron hiukan siitä, miltä on tuntunut sukeltaa työelämään jo toisen asteen opintojen puolella.

Tasapainottelua lukio-opintojen ja työteon välillä

Lukion ensimmäinen syksy oli vilkasta aikaa. Pääsin aloittamaan työt samalla, kun uusi koulu, uudet ihmiset ja lukion tuoma vapaus toivat kaivattua piristystä arkeen. Koulupäivän jälkeen läksyt uhkasivat jäädä toissijaisiksi, kun uusi työ ja sen tuoma ajanviete valtasi vapaa-aikani. Innostuin askartelemaan työprojektia ihan vähän vain ja kummasti äidinkielen essee olikin kohta jo viikon myöhässä.

Lukion opinnot ovat vaativampia kuin peruskoulun, sillä siellä ei enää selviä pelkällä aivokertoimella, vaan myös vaivaa on nähtävä. Hiljalleen kuitenkin sulautin työt osaksi arkea, ja niistä tuli vain yksi aikaa vievä asia muiden tasapainottelua vaativien tekemisien joukossa. Onnekseni Trinerian työyhteisö oli alusta asti erittäin yhteistyökykyinen ja ymmärtäväinen, joten ongelmilta vältyttiin eikä aikapaine koskaan rutistanut liikaa.

Toinen asia, jonka parissa pääsin haastamaan itseäni, oli taloudenhallinta. Opiskelijana ensi-impulssi saattaa olla elää leveästi ja nauttia palkastaan, kun varsinaisia menoja ei ole vielä ehtinyt kertyä. Kyllä kuitenkin kohtuullisuudellakin on puolensa, ja säästämisen opettelu kannattaa jo ennen (tai noh, oikeastaan varsinkin ennen) kuin koko toimeentulo riippuu siitä. Tässä asiassa allekirjoittaneella on vielä paljon kehitettävää, mutta oppimassahan täällä ollaankin.

Jo pikkulapsesta asti on toiveammatti ollut selvä

Mitä itse työhön tulee, niin kiinnostus alkoi jo nuorena. Videopelit ovat olleet lapsuudesta asti minulle tärkeä harrastus, ja sen myötä touhusin paljon tietokoneiden parissa myös pelien ulkopuolella. Vaikka paljon aikaa tuli vietettyä kavereiden kanssa, niin kenties kaikista parhaiten viihdyin, kun pääsin uppoutumaan omissa oloissani tietotekniikan pariin. Kerran sitten keksin ladata vanhalle pöytäkoneelle Pythonin ja loppu onkin historiaa.

Jo ohjelmointiharrastuksen alkupuolella olin kuvitellut tästä tulevan itselleni ammatin, vaikken tiennytkään sen tapahtuvan näin pian. Ensimmäiset askeleet otettuani pienenä alakoululaisena kerroin jo kutakuinkin kaikille vastaantuleville, että minusta tulee sitten ohjelmoija aikuisena. Reaktio oli usein hieman hämmentynyt. Sinisilmäisenä pojankloppina en koskaan aivan ymmärtänyt, mikseivät muut ottaneet ajatusta välittömästi yhtä vakavissaan kuin minä. Jälkikäteen on tietysti selvää, miltä saattaa kuulostaa se, kun pikkulapsi yhtäkkiä julistaa päättäväisenä hankkiutuvansa johonkin omituiseen ammattiin. Mutta minulla ei ollut epäilystäkään, ei edes silloin.

Koodauksen lisäksi työelämän projektit opettavat suunnittelua, aikataulutusta sekä tiimityöskentelyä 

Vaikka harrastelun hengessä olin ohjelmistokehitystä ehtinyt jo tehdäkin, niin tosielämän devaus tarjoaa oman sarjansa haasteita. Toimiihan tiimissä työskenteleminen oikeiden asiakasprojektien parissa melko eri tavalla, kuin oma virtuaalinen nikkarointi. Työkavereiden tekemistä seuratessa olen huomannut, että osaan jo itsekin yllättävän paljon. Olenkin saanut luottoa omiin taitoihini ja oppinut enemmän omista vahvuuksistani ohjelmistokehittäjänä. Toisaalta on myös asioita, joissa parantamisen varaa on. Isoissa projekteissa esimerkiksi työn suunnittelu ja aikataulutus on erittäin tärkeää, kun taas pelkkänä harrastelijana sitä puolta harvoin tulee ajateltua.

Kaiken kaikkiaan olen ollut hyvin kiitollinen Trinerialla saamastani tilaisuudesta. Paljon on opittu ja opittavaa on varmasti vielä edessä, mutta tulevaisuus näyttää lupaavalta.

Blogin kirjoittaja on Elias Mäkelä, joka toimii osa-aikaisena Software Developer Traineena Trinerialla.