Fiiliksiä työharjoittelusta Trinerialla

Ensimmäisestä päivästä alkaen koin oloni lämpimästi tervetulleeksi ja sellainen tunne kyllä motivoi reippaasti tekemään hommat hyvin.

Kun aloitin Trinerialla ensimmäistä päivää, vitsailin tulevani tekemään klassisia työharjoittelijahommia eli keittelemään kahvia ja siivoilemaan hyllyjä. Toisin kävi, sillä minut otettiin mukaan porukkaan ja tositoimiin ihan vakavasti, yhtenä tiimin jäsenenä, eikä suinkaan vain jaloissa pyörivänä työharjoittelijana. Ensimmäisestä päivästä alkaen koin oloni lämpimästi tervetulleeksi ja sellainen tunne kyllä motivoi reippaasti tekemään hommat hyvin.

Toki minun perehdyttämiseni vaati ensimmäiset päivät tutorin parikoodailemaan kanssani siihen asti, että kykenin myös omatoimiseen työhön. Koinkin parikoodailun tosi hyvänä metodina päästä käsiksi projektiin, mikä ei ollut mitenkään entuudestaan tuttu. Se olikin minulle sitten yllättävä ja voitonriemuinen hetki, kun ensimmäisen kerran itse tajusin pystyväni jo ”ajamaan ilman apupyöriä” ja saatoin päästää tutorini omiin hommiinsa.

Itse koodailun osalta olen tehnyt pääosin frontend-hommia Reactilla. Kyseinen työkalu oli ehtinyt tulla minulle jokseenkin tutuksi työharjoittelua edeltävän neljän kuukauden aikana itse kurssilla ja React onkin se, jolla olen kaikista mieluiten tehnyt hommia. Vähän olen myös päässyt säätämään Kotlinin backendiäkin, mikä taasen on ollut minulle yrityksien ja erehdyksien kyllästämä tie, mutta erittäin opettavaista hommaa.

Porukan yhteiset tekemiset lähentävät ja madaltavat kynnystä kysyä ”tyhmiä”

Olen tehnyt töitä pääosin Ylöjärveltä käsin, mutta olen pyrkinyt pitämään lähipäiviä aina välillä Helsingin ja Vaasan toimistoilla. Maaliskuussa tapasimme koko firman kesken kickoff-päivänä mm. keilailun ja muun illanvieton merkeissä. Koinkin sen todella hyödylliseksi, sillä pääsin tapaamaan kaikki kollegat, joita en ollut vielä livenä tavannut. Tämä tapaaminen mielestäni myös selkeästi lähensi meidän tiimiämme. Tai ainakin osaltani koin, että sen jälkeen oli paljon helpompi lähestyä ketä tahansa tiimistä työpäivien aikanakin. Lisäksi kohtaaminen madalsi minun kynnystäni kysellä ”tyhmiä” keneltä tahansa.

Molemmat tiimit ovat saaneet vahvistusta työharjoitteluni aikana ja olen kokenut sen positiivisena asiana. On ollut mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon Trineria on ehtinyt kehittyä ja mennä eteenpäin jo ihan tämän neljän kuukauden aikana.

Työharjoittelu vahvisti koodauksen olevan se oikea juttu

Meillä oli yhtenä päivänä muiden kurssilaisten kanssa tapaaminen, jossa kaikki saivat kertoa työharjoittelujaksostaan. Koin oloni tuolloin hyvin onnekkaaksi. En suinkaan siksi, että toisten paikat olisivat olleet huonoja (kaikki vaikuttivat tyytyväisiltä), mutta siksi, että täällä olen päässyt tekemään juuri sellaisia hommia, jotka minua eniten ohjelmistokehityksessä kiinnostavat.

Työharjoittelu on vastannut muutenkin hyvin odotuksiani. Toivoin pääseväni kärryille siitä, miten koodaillaan oikeassa työympäristössä ja se on toteutunut hyvin. Paljon on neljän kuukauden aikana tarttunut takkiin erilaisia työkaluja, työskentelymetodeja ja uutta termistöä. Ilokseni olen myös huomannut, että aikaisempaa osaamistani on haluttu aika laajalti hyödyntää Trinerialla. Olen kokenut sen tosi hyvänä asiana. Tuntuu, ettei aiempi työkokemus ole mennyt hukkaan, vaikka olenkin alanvaihtaja.

Tunnen vahvasti, että olen nyt sellaisissa hommissa, jotka minulle sopivat. Toivon, että opin mahdollisimman paljon lisää ja että minusta tulee pätevä ammattilainen tällä alalla. Tämä näyttäisi toteutuvan, sillä ilokseni myös minuun on oltu tyytyväisiä ja jatkan Trinerialla työharjoittelun jälkeen varsinaisessa työsuhteessa.

 

 

Jaa:

Lisää artikkeleita